Kirjoitin viimeksi Kodan blogiin reilu vuosi sitten, juuri ennen kuin jäin lomille ja hoitovapaalle nuorimmaisemme kanssa. Vuosi vierähti nopeasti, elämän pienten suurten asioiden parissa, myötäeläen pienen ihmisen itkuja ja iloja ja arjen kauneutta. Syksyn lehdet ja sateet, talven kinokset ja keväällä uuden elämän puhkeaminen lehteen tulivat taas itsellekin elävämmiksi, kun koki ne yhdessä pikkuisen kanssa juuri siinä hetkessä, täysillä.
Nyt olen palannut töihin ja lapsi aloittanut jännittävän uran päiväkotilaisena. Paluu on ollut minullekin jännittävä paikka. Kaksi ensimmäistä päivää toimistolla olivat lähes kauhunsekaisia. Päässä tuntui jyskyttävän vain ajatus “Enhän mä osaa enää mitään!” Sitten sukelsin vain mukaan asiakaspalveluun Helin ja Lauran tueksi, yritin auttaa Henriikkaa työvuorosuunnittelussa, ja yhtäkkiä huomasinkin, että homma sujuu taas vanhasta tottumuksesta. Oli suorastaan outoa, kuinka nopeasti pääsin taas sisälle työtehtäviin ja työyhteisön arkiseen aherrukseen, vaikka Kodassa onkin tapahtunut kehitystä ja muutoksia vuoden aikana.
Muutosten alla tärkein tuntuu kuitenkin säilyneen. Kodan arvot, yhteistyö, ekologisuus ja työnilo, ovat pysyneet keskiössä. Eivät nämä arvot meillä aina loista kaiken yllä kirkkaan idealistisina, eikä niitä sellaisina jaksaisikaan. Mutta ne tuntuvat meillä arkisessa työssä siinä miten asioihin suhtaudutaan, minkälaisia pieniä valintoja teemme päivittäin. Töihin palatessani erityisesti työnilo on puhutellut minua.
Palatessani halusin tuoda mukanani erityisesti rentoutta ja rauhallisuutta työhön ja työyhteisöömme. Kotona kaksivuotiaan kanssa tajuaa, että tärkeimmillä asioilla ei ole kiire. Ettei kiire oikeastaan edes edistä asioita, vaan yleensä mutkistaa entisestään. Lapsi ei syö sen nopeammin puuroaan, vaikka kuinka hoputtaisi ja kaupassakäynti ja muut tekemättömät työt painaisivat päälle. Stressi ja ahdistus eivät auta asioiden hoitamista – päinvastoin, silloin aivot menevät lukkoon ja luovuus vähenee.
Siksi päätin aloittaa myös työni rentouden ja rauhallisuuden kautta. Sovimme Annan ja Henriikan kanssa, että palaisin töihin pienemmällä työprosentilla, jolloin minulle jää aikaa suorittaa opintojani paremmin. Tämä oli itselleni tärkeää – alunperinhän tulin Kodalle töihin siivoojaksi jotta voisin tehdä töitä opintojen ohella. Samalla töissä olen ottanut tavaksi pysähtyä välillä hetkeksi ja rauhoittaa itseni, jos mieli meinaa lähteä kiirehtimään ja stressaamaan. Enkä tarkoita, että jättäisin työni hoitamatta, vaan pidän vain mielessäni, että multitaskingin on osoitettu olevan tehokkuudelle haitallista ja stressin vähentävän tuottavuutta.
Samat asiat voi hoitaa rennosti ja pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan. Jatkaa sitten taas. Ja kas kummaa, yhtäkkiä ratkaisun näkeekin selvästi. Tai sitten ei näe – mutta ainakin jaksan paremmin töissä ja pysyn rennompana. Kun tilanne alkaa ruuhkautua, niin aina voi kysyä apua työkavereilta. Yhteistyöllä useimmat tilanteet hoituvat helpommin ja saamme muistuttaa toisiamme siitä, että vastoinkäymisistäkin huolimatta kenenkään henki ei ole vaarassa, eikä näin ollen kannata liikaa stressata.
Rentous on minulle work in progress – kyllä stressi ja kiire saavat minut edelleen valtaansa, mutta yritän tällöin muistaa hengittää syvään ja muistuttaa tietoisesti itselleni, että mitään varsinaista hätää ei ole.
Toivotan kaikille työkavereille ja asiakkaillemme rentoa ja rauhallista syksyä. Muistakaa pysähtyä arjen kiireiden keskellä ihailemaan hetken päästä alkavan ruskan sävyjä. Ja sateisena päivänä voi nostaa silmät kohti harmaata pilvipeittoa ja tuntea sadepisaroiden kosketuksen kasvoilla, ihmetellä hetken sitä että on elossa ja tuntee tuon hetken. Ja valittaa vasta sitten mielessään iänikuisesta turkulaisesta sateesta.
Miika
Asiakaspalvelija
Siivouspalvelu Kota
Kiinnostuitko? Voisiko sinustakin tulla kotalainen?
Lue lisää: Töihin meille
