Siivoojan näkökulma: Siivoustyön arvostus

Minulle vihjailtiin jo kesän alussa, että voisin tuottaa taas tekstiä pitkästä aikaa. Tekstin aiheestakin annettiin vaihtoehtoja, tasan yksi, siivoustyön ja siivoojan arvostus. Tätä aihetta makustellessani minulla vierähti kaksi kuukautta miettien, että uskallanko kirjoittaa aiheesta siten kuin haluaisin? Omien kokemusteni ja läheltä kuultujen tarinoiden pohjalta vai siten kuin on asiasta totuttu kuulemaan? Fyysisesti raskas työ, matalapalkka-ala ja sitä rataa.

Pelkästään uskalluksen puutteen ajattelu vei minulta aikaa. Miksi ihmeessä en uskaltaisi kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa niin monia ihmisiä ja vaikuttaa niin monen ihmisen arkeen, on tämä ihminen sitten palvelun tuottaja tai maksaja? Miksi monet siivoojat eivät arvosta omaa työtään? Siksikö, kun monet ihmiset kokevat, että heillä on oikeus vähätellä siivoustyöntekijää? Miksi niin monet tätä työtä tekevät jopa häpeävät omaa ammattiaan? Mikä muka tekee toisesta ihmisestä paremman kuin toista? Ammatti? Oppiarvo? Vuositulot? Millä mitataan toisen ihmisen arvo? Näitä pohtiessani minulla vierähti melkein kaksi kuukautta. Liian paljon kysymyksiä.

Siksi päätin, että minä uskallan. Pyydän kuitenkin valmiiksi jo anteeksi, jos pahoitan jonkun mielen, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että jos joku pahoittaa mielensä tästä tekstistä on hänen syytä pohtia miksi? Kummalla puolella moppia hän seisoo?

Sosiaalisessa mediassa, kuten esim. TiK Tokissa, Instagramissa ja myös televisiossa Auri Kananen on tuonut hienosti siivoustyötä esille, samoin Sonia Bonia ja Armi Marjasto, mutta nämä eivät riitä muuttamaan sitä valitettavan yleistä asennetta tähän työhön. Kaikki eivät sitä usko, mutta jotkut ihmiset ovat nuoresta iästä asti haaveilleet siivoojan työstä. Kyllä. Kaikki eivät haaveile sairaanhoitajan tai opettajan ammateista. Tämäkin voi olla kutsumusammatti.

Puhutaan ensin kotisiivouksista. Koteja on erilaisia kuten on meitä ihmisiäkin. Uusia ja vanhoja, vaatimattomampia ja vähän vaativampia. Värikkäitä, neutraaleja, vaikeita, helppoja, raskaita ja piristäviä. Kaikenlaisia. Osa kotisiivouksista voi olla fyysisesti raskaita, mutta osa voi olla myös henkisesti raskaita ja kuluttavia. On koteja, joissa kameroilla vahditaan, tekeekö siivooja työnsä tai jätetään haarukka muuten todella siistin kodin sohvatyynyn alle tai hiuslenkki ison maton alle ihan keskelle mattoa. On myös koteja, joissa asuminen on suorastaan ihme kodin epäsiisteyden vuoksi mutta me menemme, koska se on meidän työtämme. On koteja, joissa asiakas on paikalla ja kävelee koko sen siivousajan siivoojan perässä katsomassa ja huomauttelemassa. Omasta kokemuksesta voin ihan suoraan sanoa, että tässä kohtaa nousee paineet suoriutua omasta työstään niin paljon, että väkisinkin tulee sutta ja sekundaa. Tiedän remonttialan yrityksiä, joissa remonttimiehille maksetaan erillinen korvaus niistä kohteista, joissa asiakas on kotona ja se on tiedättekö täysin ymmärrettävää.

Yrityssiivouksissa. On ollut jännä huomata, että vaikka on kuinka ilmoitettu, että toimisto on perussiisti, niin siellä on aina se yksi tai kaksi työntekijää, jotka eivät ole perussiistejä. Sen huomaa heidän työpisteistään tai viimeistään yrityksen WC-tiloista, taukotiloja unohtamatta. Yritysten joukossa on niitä siivouskohteita, joissa testataan siivoojaa piilottamalla se klemmari tai keksi ison maton alle ihan keskelle mattoa. Kaatamalla nastoja kaapin taakse nurkkaan, vaikka nastoja ei muuten koko toimistolla ole näkynyt ikinä.

On asiakkaita, jotka ilmoittavat, että haluavat seuraavalla siivouskerralla työpisteiden pöytien pyyhittävän kunnolla ja kun siivooja menee paikalle, on työpöydillä irti varsinainen tarralappu -helvetti. Ja on niitä, jotka pyytävät seuraavalla siivouskerralla ikkunalautojen erityisen puhdistuksen pölyistä ja kas, ikkunalaudalle on koottu parikymmentä tyhjää limsapulloa kuin keilaradalle keiloja. Ja on tapahtunut niinkin, että asiakkaan tiloissa on pöydän kulmalle kerääntynyt aina tyhjiä pulloja ja siivoojalle laitetaan viestiä, että tyhjät pullot voi laittaa pöydän kulmalla roikkuvaan muovikassiin, siis siihen kahden sentin päähän pulloista.  

Näissä kohdin sitä miettii, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat siivoojista. Mekin olemme ihmisiä ja teemme vain työtämme. Miksi työtämme halutaan hankaloittaa vielä entisestään ja miksi niin kovin helposti ajatellaan, että jos tilassa käy siivooja, ettei kenenkään tarvitse siivota omia jälkiään, vaikka se kuuluu jo hyviin käytöstapoihin?

Itselläni, kuten varmasti monella muullakin siivoojalla, on tapana tehdä asiakkaan luona vähän ekstraa, jotain mitä siivoussopimuksessa ei ole mainittu. Minä ainakin teen niin, koska ajattelen asiakkaan näin huomaavan työni tuloksen ja arvostavan sitä mitä teen. Voin imuroida, vaikka juuri sinä päivänä ei asiakkaalla kuuluisikaan imuroida, mutta tila kaipaa imurointia. Kiristän työtahtia, teen sen, jotta asiakas olisi tyytyväinen.

Mutta olen myös kuullut, että jotkut asiakkaat seuraavat kulunvalvonnasta tai valvontakameroista, että siivooja lähti tilasta 5 minuuttia etuajassa. Siivooja voi tehdä enemmän kuin piti hieman lyhyemmässä ajassa ja siitäkin vaaditaan hyvityksiä. Minullakin oli aikoinaan yksi kotisiivousasiakas, joka ei päästänyt ovesta ulos minuuttiakaan ennen sovittua aikaa, vaikka olin jo pessyt hajulukotkin lavuaareista aikani kuluksi. Onhan toki maksavalla asiakkaalla oikeus vaatia rahoilleen vastinetta, mutta jos on jo saanut vastinetta melkein tuplaten, niin mitä ihmettä? Mitä muuta ammattikuntaa voidaan pitää ”panttina” parin minuutin takia?

Kysynkin, että onko mitään muuta ammattikuntaa, jota lähtökohtaisesti epäillään jo valmiiksi työn laadusta ja rehellisyydestä? Muistutan nyt viimeistään tässä kohtaa, että en yleistä kotisiivou-s enkä yrityssiivousasiakkaita. En. Kaikki asiakkaat eivät ole samanlaisia. Suurin osa asiakkaista onneksi osaa arvostaa työtämme ja antaa siitä kiitosta. En tarkoita, että aina tarvitsisi soitella perään ja kiitellä kiittämisen vuoksi, mutta muistetaan kunnioittaa toinen toisiamme, olemme me sitten minkä ammattikunnan jäseniä tahansa.

-Katja

Lue myös

Taloushallinnon harjoittelussa Kodassa

Hei vaan kaikille! Olen Johanna ja opiskelen Liiketoiminnan perustutkintoa Turun Ammatti-Instituutissa. Pääsin tänne Siivouspalvelu Kotaan 12 viikon harjoittelujaksolle, joka alkoi toukokuussa ja kestää tuonne heinäkuun

Lue lisää »

Tilaa uutiskirjeemme

Haluatko viimeisimmät uutiset suoraan sähköpostiisi? Tilaa uutiskirjeemme!